Paavon jalkaan meinaan. On sen verran hyvä kuitenkin, että Cartrophenillä taas mennään. Ihan hyvä! Jos sitten joskus jalka alkaa vaivaamaan enemmän niin harkitaan sitten uudelleen.

Mikä hitto siinä on, että aina kun suuntaan matkani Imatralle niin siitä seuraa, eläinlääkärin laskun lisäksi, iso autoon tavalla tai toisella kohdistuva lasku 

Menomatkalla joku takaani ohi lähtevä auto tööttäsi ja osoitti jotain. Minä vilkutin iloisesti takaisin ja mietin, että äijä ihastui joko minuun tai sitten takana istuvaan Paavoon.

No, en oikeasti ajatellut niin vaan mietin, että nyt on jotain pielessä takaosassa mutta jatkoin kuitenkin matkaa pysähtymättä koska olimme himpun verran jo myöhässä. Klinikalle saavuttua vein Paavon nopsaan sisään mutta kun homma oli ohi muistin, että piti tarkistaa auto. No näkihän sen jo kaukaa, että toinen takarengas oli aivan tyhjä! Miten voi sattua, että viimeeksi kun kävin näyttämässä Paavon jalkaa, jouduin lähtemään klinikan pihasta hinauksessa ja nyt rengas typötyhjä!!

Onneksi eläinlääkärillä oli sellainen vehje johon otettiin virtaa tupakansytyttimesta ja jolla renkaan pystyi täyttämään...näytti jopa paineetkin.

Ajoin kuitenkin ensin Vuoksenniskan Mustiin ja Mirriin, jossa minulla oli treffit Tuijan ja Aavan kanssa. Aava on Elsan ja Maxin pian 6 kk täyttävä lapsi. Hyvin oli tyttö iloinen ja reipas ja hyvin kasvanut. Edestä sekä takana riittävästi leveyttä. Tässä Aavasta kuva:

Mustin ja Mirrin jälkeen suuntasin matkan Vianoriin, jossa rengas todettiin korjauskelvottomaksi. Ostin sitten kaksi uutta rengasta, jotka laitettiin alle ja jatkoin matkaa Lappeenrantaan.

No, olihan se tietty hyvä, että Paavoa ei tarvinnut avata ja ristisiteet ovat kunnossa ja jalka taipuu oikein hyvin. Rasittavan lenkin jälkeen on ontumista mutta jospa se Cartophenilla taas helpottaisi.

Imatralaiset...nyt saatte kyl tulla tänne päin...minulla ei ole enää varaa tulla sinne