Mukava päivä ja aina yhtä sähellystä kun kaikkien kanssa pitäisi muutama sana ehtiä vaihtamaan ja koiriakin pitäisi katsella sillä silmällä kun kerran vuodessa tapaa. Paikalla oli myös tulevia lansuperheitä ja myös vanhempien kasvattieni omistajia, jotka tulivat varta vasten moikkaamaan.

Paljon oli myös kauniita koiria - kauniita koiria, jotka eivät esim yhden hampaan takia sijoittunut ja sitten niitä, jotka sijoittuivat vaikka rakenteessa oli puutteita. Mutta niinhän se on aina...ei tuomari voi nähdä kaikkea. Kasvattajana tietysti pistää miettimään, että onko oikeasti suora hammasrivistö parempi kuin terverakenteinen ja kauniisti liikkuva koira. En sitten puhu omista kasvateistani joten katkeruudesta ei ole kyse

Pitää varmaan joltain viisaammalta kysyä tuota jälkeläisluokan filosofiaa kun minulta meni aivan yli hilseen. Tiedän, että tuomari tykkäsi Paavosta H:n verran lähinna purenta mutta kun Paavon jälkeläiset olivat tuomarin mieleen - kaksi oli neljän parhaan nartun joukossa ja yksi nuorten luokan voittaja ja yksi valioitten neljäs niin moitteet Paavolle tuli siitä, että jälkeläiset ovat parempia kuin isänsä!!

Tähän asti olet luullut, että se on kasvatustyön perusidea, että seuraava sukupolvi olisi edeltäjäänsä parempi. Kaikki neljä jälkeläistä olivat neljästä eri nartusta ja niitä näkemättä tuomarin vielä ilmoitti, että Paavo periyttänyt kaikki huonot puolensa jälkeläisiin eli pilkut ja vaaleat silmät   Totta on, että turkittomalla Paavolla muutamat pilkut ovat tulleet näkyviin selän päälle mutta kyllähän niitä pilkkuja muutamilla jälkeläisten äipilläkin on. 

Mietin, että jos kaikki jälkeläiset olisivat ollet tuomarin mielestä yhtä "huonoja" kuin Paavo niin olisiko tullut KP  No mutta minähän en edes  tiennyt, että H:n koira voi esittää jälkeläisluokan joten sehän oli vain plussaa, että sain jälkeläisluokan esitettyä...kiitokset siis kaikille mukana olleille sekä esittäjile!

Sijoituskoira Hempukan arkailu näyttelyssä harmittaa koska on kaunis koira, jolla olisi mahdollisuuksia vaikka mihin mutta kun sitä ei olla sosiaalistettu juuri lainkaan. Kotonaan ja meilllä Lemillä se on ihan ok mutta kun muualle pitää lähteä niin sitten iskee epävarmuus etenkin kun perheen toinen vanhempi lansu - lue aivot, pomo - ei ole turvana ja tukena.

Syntyjään Hempukka ei siis ole ollut arka mutta kun koira elää omassa kotipihassa eikä missään käy niin...Lisäksi perheen vanhempi koira on ottanut tavakseen syödä Hempukka-paran ruoat. Typyllä olikin selkä jossain vaiheessa kuin ladon ovi ja Hempukka langan laiha.

Olen miettinyt hieman sijoittamisen lopettamista ainakin jos en onnistu löytämään aktviivisia ja harrastavia koteja. Näyttelyissä tulee juuri se esittämisen ongelma kun omistajat eivät ole mukana tai eivät itse esitä. Tosin Ulla, Aava ja Veera, jotka nyt olivat mukana erkkarissa, esiintyivät oikein hyvin ottaen huomioon, ettei heillä ollut omaa porukkaa mukana ja vieraat ihmiset esittivät mutta kun koira on hyvin sosiaalistettu niin ei ne ihan pienestä yleensä hätkähdä.  Joten kiitokset sinne suunnalle  

Vielä jos saisin perheet innostettua itse käyttämään...