ja nyt toivutaan Tuplan kanssa leiriväsymyksestä. Lauantaiaamuna herättiin kuuden aikaan ja ennen seitsemää lähdettiin ajamaan Kotkaan suuntaan. Varasin autollisen vaatteita mukaan ja silti tuntui, että hätiköiden pakatuissa kasseista ei löytynyt tarpeeksi lämpimiä vaatteita ainakaan illalla kun me sisukkaat suomalaiset saunomisen ja uinnin jälkeen grillattiin ulkosalla makkaraa ja nautittiin kylmiä juomia. Vasta himpun verran ennen nukkumaan menoa annettiin periksi ja siirryttiin saunatuvan oleskeluhuoneen lämpöön.

Lauantai aamupäivällä treenattiin hakua. Tuplan kohdalla se ei mennyt ihan nappiin kun koira varmaan pelkäsi emännän sillä aikaa eksyvän kun ei lähtenyt minun luota mihinkään. Jälkeenpäin kun huomattiin alueen käärmeiden heränneen olin ihan tyytyväinen ja miksei sitä voisi ajatella vaikka niin, että kyllähän Tupla ne käärmeet hokassi ennen meitä eikä siksi halunnut lähteäsmiley

Iltapäivällä ruoan jälkeen mentiin veperantaan. Tupla ei ole tehnyt muuta kuin uinut ja hakenut keppiä joten opeteltiin ensin veneseen meno ja veneessä oleminen. Sitten olikin veneestä hyppääminen ja se meni Tupalla ihan nappiin.  Seuraavaksi totutin Tuplan köyteen, sen suussapitämiseen ja vetämiseen leikin varjolla. Sitten minä lähdin veneen mukana ja joku piteli Tuplaa rannassa ja lähetti sitten matkaan kuun huusin. Tupla ui varmoin ottein veneen luokse, otti kiinni tarjoamastani köydestä ja hinasi veneen rantaan.

Iltapäivä kahvin jälkeen olikin se tärkein eli hukkuvan hakeminen rantaan.  Tuplan kanssa tehtiin avoimen luokan pelastaminen eli Tupla meni veneen mukana ja hukkuva toisen veneen mukana ja kun sitten hukkuva tippui veneestä, Tupla hyppäsi omastaan, ui hukkuvan luokse, otti patukasta kiinni ja hinasi rantaan.  Tämän kaiken Tupla teki ilman, että minun tarivtsi sanoa sanakaan rannasta käsin. Olin niin ylpeä koirastani heart

Sunnuntaina aamupäivällä kävimme tekemässä verijäljet metsään ja jätettiin ne sitten "lepäämään" ja seurattin Mielosen Tiinan ja Hipun tottisosaamista. Tiina antoi myös hyviä neuvoja ongelmatilanteisiin. Meillä Tuplan kanssa ei ongelmia ole sen suhteen koska emme ole tottista treenanneet ja demonstraatiomme olikin istumaan käsky ja Tiina esitti yhden tavana, jolla koira opetetaan menemään maahan. 

Iltäpäivällä menimme sitten ajamaan ne verijäljet. Tupla haistoi ja kuopi maata missä verta oli ja jonkin matkaa seurasi jälkeä mutta se oli hyvin hämillään kun ei oikein tiennyt mitä häneltä odotetaan ja sama tunne oli kieltämättä emännälläkin. Verijäljen seuraaminen itsellekin oli vaikeaa kun ei ollut kunnon merkkejä missä se meni. Näin eka kerralla ei oikein napannut tuo jälkiharrastus vaan luulen, että jatkossakin me Tuplan kanssa leikitän omaa piilo/haku leikkiä ja Tupla juoksee pupujen ja muiden pikkueläimien hajujen perässä nenä maassa kiinni. En yhtään epäile etteikö Tuplan voisi verijäljelle opettaa mutta se ei vain taida olla emännän juttu.

Summa sumarum: ruoka oli loistavaa, sää oli loistava, paikka oli loistava, seura oli loistavaa. Viikonloppu vahvisti käsitystäni Tuplan vepevietistä ja nyt pitäisi vain päästä treenamaan. Alla muutama kuva paikasta:





Ja nokkos"istutusteni" takana toipuu Tupla leiriväsymyksestä.