eikä ruokakakaan tule itsestään pöytään - ainakaan sienet - tungin jalkapallon muotoisen jalkani lenkkariin ja lähdin Tuplan kanssa kerämään iltapalaksi sieniä. Metsässä bongasin ihanan houkuttelevan mustikkämättään missä mustikat oli ainakin peukalonpäänkokoisia ja pysähdyin syömään.  Ei mennyt kuin muutama sekunti kun sain taas ampparilta piston - tällä kertaa kylkeen. Voi hitsin hitsi sanoin sen verran painokkaasti, että Tuplakin kavahti monta metriä taaksepäin. No, jos jonkun täytyy ne pistot ottaa vastaan niin mielummin minä kun koira. Kotiin päästyäni otin varmuuden vuoksi kyypakkauksesta tabletin. Toivottavasti tää oli nyt tässä tältä kesää...