Kymmenestä pennusta riittää moneen - osa haki harrastuskoiraa ja muutamia tullaan vepeilyn merkeissä näkemään - osa taas haluaa kokeilla näyttelyitä ja osalle pentu on perheenjäsen ja lenkkeilykaveri. Landseerista on moneen ja vain omistajan - ei kasvattajan - mielikuvitus on rajana, mitä hän koiransa kanssa haluaa tehdä.

Kasvattajan tehtävä on pyrkiä mahdollisimman terveeseen ja rotumääritelmän mukaiseen lopputulokseen. Rotumääritelmän mukaiseen siksi, että rotumääritelmän mukainen koira on terverakenteinen ainakin vielä Landseereissa. Nykyään tuijotetaan aivan liikaa pelkkiä lonkka- ja kyynärpäätuloksia. Koira on kuitenkin paljon, paljon muuta ja vaikken olekaan mikään aktiiivi näyttelyissäkävijä niin useimmat tuomarit osaavat katsoa koiran rakenteen, silmät, purennat, selän ym. ja myös luonteen. Minusta näyttelytulos tai jalostustarkastuslausunto koiran  s o p i v u u d e s t a  jalostuskäyttöön olisi ihan yhtä tärkeä kuin lonkka- ja kyynärpäätulokset vai onko niin, että jos koiralla on terveet lonkat ja kyynärpäät niin hällä väliä vaikka jokainen sen raaja sojottaisi eri suuntiin, purentakalusto aiheuttaisi koiralle kipuja, selkä olisi kyttyrä kuin kamelilla ja silmät olisivat tulehtuneet entrooppiumista yms. Ei muuta kuin pennuttamaan koska sillä on A-lonkat ja 1 kyynärpäät, jess!

Onnea kaikille Ä-pentueen omistajille - toivotaan, että pentunne vastaa kaikkia odotuksianne! Olkaa yhteydessä ja niitä kuvia saa laittaa!