Päästin Tuplan ja Maxin ulos aamulla, pukeuduin ja laitoin kahvin tippumaan ja menin ulos. Koiria ei näkynyt missään mutta Tupla tuli melko heti kun huutelin ja oletin Maxinkin olevan jossain lähellä mutta 3,5 tuntia meni poikaa huudellessa, etsiskellessä niin autolla kuin jalkaisin eikä vain löytynyt. Juuri kun olin tavoittanut puhelimitse pojan omistajan Tiinan ja kertonut katoamisesta, poika tuli ihan muina miehinä pihaan täysin kunnossa. Voi niitä ajatuksia mitä pääkoppa tuottaa kolmessa ja puolessa tunnissa ja voi sitä helpotusta kun poika tuli takaisin. Ei oikein osaa kuvitella kuinka esim pupun perään lähtenyt koira vieraassa paikassa käyttäytyy - osaako takaisin vai juoksee päämäärättömästi vain eteenpäin.

Maxi on myös mestarillinen kaapinovien avaaja ja niin oli nytkin osannut avata eteisen kaapin ja sieltä lainanut yhtä sandaaliani ja muotoillut sen uudestaan. Pojalla on siis riittänyt omatoimisen lenkkeilyn jälkeenkin virtaa ihan kiitettävästi. Alla äiti-poika kuvia