Pennut syötetty ja ulkoilutettu, pissipaperit vaihdettu kuiviin, isot syötetty ja ulkoilutettu, vesiastiat täytetty,  kaikki elukat nukkuu ja on ihan hiljaista...no ei ihan, kun Elsa kuorsaa aika äännekkäästi.

Nyt on muutama tunti aikaa itselle ja kahvikupposelle, sähköpostin lukemiselle ja nettilehtien selaamiselle ennen kuin pennut taas heräävät vaatimaan ruokaa ja ulkoilutusta.

Popi-poika yllätti eilen juoksuttamalla lansulaumaani jokin lelu suussa. Hauskaa katseltavaa kun pieni karvakuono jallitti isoja ihan 6-0.

Minulla kun ei ole ollut kuin noita lansuja viimeiseen pariinkymmeneen vuoteen niin on jännä huomata miten erilainen petit on luonteeltaan. Hyvin arvokas ranskalainen herra joka välillä on ylitsevuotavan iloinen, välillä väistelee jos menee vaikka sohvalla viereen istumaan. Ei ole perskärpänen, onneksi, eikä mielistele muutenkaan, osaa osoittaa mieltään ja nöksähtelee milloin mistäkin. Aivan mahtavan ihana mies ja mikä parasta...tulee toimeen niin ihmisten kuin koirien kanssa.

Kavattamaan en tätä rotua haluaisi koska en ymmäärrä metsästyksestä yhtään mitään ja se on kuitenkin rodun alkuperäinen tehtävä. Popikin on aina intoa täynnä ja elementissää kun metsään mennään mutta onneksi sillä on päässään muutakin kuin jänikset...muuten tuskin voisi pitää vapaana edes pihassa.