Tänä vuonna ei ole ollut pentueita ja koiriakin talossa vain kaksi joten on ollut helppo lähteä harrastelemaan milloin Imatran ja milloin Kotkan veperyhmien kanssa. Puhelinlaskua on kertynyt keskustellessa tuntikausia aiheesta valmantajani "Jermun äiskä" Eikun kanssa, kilometrejä on tullut mittariin paljon ja näillä bensanhinnoilla kukkaro keventynyt reippaasti mutta kertakaan ei kumpikaan, emäntä eikä koira, ole lähtenyt vastenmielisesti harjoituksiin.
Vapeilyharrastuksen paras anti on se, että koirien edistyminen tapahtuu monen hengen yhteistyöllä. Yhtä palkitsevaa, kuin oman koiran edistyminen, on toisen koiran edistyminen kun siinä on ollut mukana soutajan, esineen vastaanottajan, palkkaajan tms roolissa. Vepeily on laji missä ei kilpailla toisia vastaan vaan siinä mitataan ohjaajan ja koiran yhteistyötä enkä siksi ole nähnyt tai kokenut sitä kateuden ilmapiiriä mitä näyttelyissä niin usein näkee ja kuulee.
Meillä vepeilykausi huipentuu IPKY:n järjestämiin vepeikisoihin 25. - 26.8. Sinne on ilmoittautunut lansuja omien laskujen mukaan noin kymmenkunta ja niistä kasvattejani neljä, kolmesta eri pentueesta. En tiedä mitä tulen eniten jännittämään - Tuplan lauantaista kisaa, kasvattieni kisaa, vaiko sitä, että olen sunnuntaina yleinen avustaja mutta toivon, että viikonloppuna saadaan hyvä kisa aikaiseksi ja paljon hyviä tuloksia tai ainakin paljon kisakokemusta nimittäin varsinkin ensikertalaiselle se on monesti sitä tulostakin arvokkaampi - sanon tämän kokemuksen syvällä rintaäänellä
Hempukka ja Tupla 4 kk
